Suomalaisten Keksijöiden Tukiyhdistys ry

Suomalaisten Keksijöiden Tukiyhdistys ry

Etusivu Tavoitteet Toiminta Keksijöiden tuki Hallitus Media Liity mukaan Yhteystiedot SKTS

MHOP 24.4.2009 - Aktivoiva avaus - Timo Kivi-Koskinen

<<Takaisin I Seuraava>>

Keksijä 2009 - enemmän haasteita kuin mahdollisuuksia?

Tänään viidettä kertaa Suomessa vietettävää Maailman Henkisen Omaisuuden Päivää on Suomessa vietetty alunalkaen myös Suomalaisen Keksijän Päivänä. Tällä on tahdottu korostaa paitsi keksijöiden keskeistä roolia WIPO:n toiminnassa, myös keksijöiden panosta kansakuntamme hyvinvoinnin perustana ja sen jatkuvana kehittäjänä.

Uusien keksintöjen merkitys korostuu, kun Suomi maailman muiden maiden tavoin etsii keinoja selviytyä maailman historian syvimmästä lamasta ja ihmiskunta yrittää löytää saman-aikaisesti keinoja jatkuvasti pahenevan ympäriston ja erityisesti ilman saastumisongelmaan.

Otsikkoni haastaa kysymään, mitä on tehty ja mitä pitäisi tehdä keksijän aseman parantamiseksi Suomessa, jotta se pienehkö osa eli muutama tuhat ihmistä pystyisi toimimaan ja menestymään kansakunnan ja jopa maailman tärkeimmässä tehtävässään.

1.KUKA ON KEKSIJÄ

Uudelleen on herännyt esille kysymys: Kuka se oikea keksijä, joka nykyään ja aivan väärin sekoitetaan käsitteeseen innovaattori, oikein on?

Leikkimielisesti voi sanoa, että jokainen meistä on keksijä ja oli erityisesti lapsuusaikanaan. Leikkivä lapsi keksii koko ajan ja mitä vähemmän hänellä on erilaisia vimpaimia, sitä enemmän hänen mielikuvituksensa keksii kaikenlaista. Lastenpuiston touhuja on tällä silmällä todella hauskaa katsella.

Keksijä siinä mielessä, mitä sillä talouselämässä ja aivan erityisesti patententilaissa tarkoitetaan ja josta seuraavassa on kysymys, on hieman tarkemmin määritelty ja aina yksityinen henkilö eikä koskaan yhtiö tai muu juridinen henkilö eikä viranomainen.

Oikea patenttilaissa tarkoitettu keksijä on se henkilö, jonka luovaan panokseen eli oivallukseen tai ideaan keksintö eli jonkin teknillisen ongelman uusi ratkaisu perustuu. Patenttilaki asettaa patentoitavuudelle tiettyjä edellytyksiä.

Matka oivalluksesta patentoitavissa olevaan keksintöön on usein, jollei aina, pitkä, kivinen, pelottava, raskas, yksinäinen ja kallis. Siihen sisältyy myös valtava määrä sekä aineellisia että aineettomia riskejä. Onnistunko? Onkohan joku muu tämän jo keksinyt? Mitähän muut sanovat?

Tämä polku keksijän on kuljettava pääsääntöisesti yksin, koska oivallusta eli ideaa ei voi mitenkään suojata. Kenelle siitä uskaltaa kertoa ja toisaalta, miten pääsen vai pääsenkö yksin päämäärääni?

Kukaan muu oivalluksen kehitystyössä, tutkimuksessa, tuotekehityksessä, muotoilussa, patentoinnissa tai markkinoinnissa mukana oleva henkilö ei ole keksijä eikä tällaisen henkilön nimeä saa panna patenttihakemukseen, jossa pitää mainita kaikki, mutta vain oikeat keksijät.

2.”KEKSIJÄT KUNNIAAN”

Yleisessä keskustelussa keksijän arvostus on viime vuosina selkeästi noussut. Valtioneuvoston innovaatio-poliittinen selonteko, joka parasta aikaa on eduskunnan käsiteltävänä, tuo myös selkeästi esille keksijän ratkaisevan roolin innovaatioprosessin käynnistäjänä.

Teollisuus on jo kauan sisäistänyt keksijöiden korvaamattoman merkityksen liiketoiminnassaan.

Kuvitelkaapa vain Nokiaa, Metsoa tai Vaisalaa vain muutaman mainitakseni ilman satoja keksijöitään. Eivät ne maailman markkinoita ilman jatkuvasti tulevia uusia keksintöjä mitenkään valtaisi tai pysyisi alansa kärkiyrityksinä. Julkisuudessa näitä keksijöitä ei juurikaan näe eikä monikaan tunne nimeltä yhtäkään näistä työsuhde-keksijöistä.

Suomen tulevaisuus lepää yhä enemmän myös pienten, yhdestä tai usemmasta keksinnöstä lähtöisin olevien yritysten ja niiden kasvun ja kansainvälistymisen varassa.

Merkittävä, jollei suurin osa keksijöitä on ns. työsuhdekeksijöitä, jotka joko yksityisen, valtion tai kunnan palveluksessa ollessaan tekevät keksintöjä. Tällaiset keksinnöt ovat erittäin merkittäviä, koska niillä on se luonnollinen toimintaympäristö ja taloudelliset resurssit niin, että keksintö saadaan nopeasti markkinoille. Keksinnöllä on aina kiire toteutua.

2.1. TYÖSUHDEKEKSIJÄT

Työsuhdekeksijän asemaa työnantajasta riippumatta, korkeakoulukeksijöitä lukuun ottamatta säätelee työsuhdekeksintölaki.

Lain pääperiaate on, että keksintö kuuluu aina ensisijaisesti keksijälle itselleen, mutta laki velvoittaa hänet ilmoittamaan siitä työnantajalleen. Hänellä on laissa määrätty aika päättää, ottaako itselleen ja minkälaajuiset oikeudet keksintöön, jolloin hän sitoutuu myös maksamaan keksijälle kohtuullisen korvauksen. Mikäli työnantaja ei käytä oikeutta hyväkseen, se palautuu takaisin keksijälle.

Tämän yleisesti Euroopassa, ei kuitenkaan Englannissa eikä muissakaan Anglo-Amerikkalaisissa maissa, vallitsevan periaatteen soisi tulevan kaikkien suomalaisten työnantajien taholta ymmärretyksi. Siis työnantaja ei voi Suomessa ”amerikkalaiseen” tyyliin kategorisesti ottaa kaikkia oikeuksia kaikkiin työntekijöidensä tekemiin keksintöihin.

Menettelystä työsuhdekeksintöasoissa on kaikissa suurissa teollisuus-yrityksissä, ja vaihtelevassa määrin myös pienemmissäkin, monissa valtion virastoissa ja ehkä muutamassa kunnassa laadittu ohjesääntö tai vastaava, mutta valitettavan monesta se puuttuu eikä lain olemassaolo tai ainakaan sen merkitys ole kaikille tuttua.

Tässä olisi Suomessa parannettavaa ja asiallinen menettely sekä kohtuulliset korvaukset työsuhdekeksintöasioissa varmasti stimuloivat työntekijöiden luovuutta ja kekseliäisyyttä, mikä puolestaan parantaa työnantajan kilpailukykyä.

2.2. YKSITYISET KEKSIJÄT

Entä sitten ns. yksityiset keksijät, siis he jotka omin päin itsenäisesti tai perustamansa yhdenmiehen yhtiön kautta vievät oivallustaan eteenpäin, miten heidän asemansa on kehittynyt?

Julkinen arvostus on kyllä noussut, mutta lukuisat epävarmuustekijät edelleen varjostavat hänen yksinäistä polkuaan. Jopa kuulee edelleen oikean keksijän sanovan, uskallanko sanoa olevani keksijä, jotteivät ihmiset minulle nauraisi.

On jatkuvasti vaikeaa löytää kumppaneita, jotka ymmärtävät ja joiden kanssa uskaltaisi puhua vielä suojaamattomasta keksinnön alusta ja joilta voisi saada tukea, kontakteja ja jopa rahoitusta juuri silloin, kun sitä kipeimmin tarvitaan. Tästä ongelmasta Innovaatioparlamentti keskusteli Turussa ja koitti löytää ratkaisua.

3.”KANNUSTIMET KUNTOON”

Keksintösäätiö, joka tukee keksijöitä ja pienyrityksiä pääasiassa keksinnön patentoinnissa ja prototyyppien rakentamisessa, toimii pääasiassa valtion sille käytettäväksi antamien vuotuisten määrärahojen puitteissa. Vaikka se tekeekin paljon hyvää työtä, ovat sen resurssit vieläkin aivan riittämättömät kysyntään verrattuna.

Suurin osa tuenhakijoista jää, joskus kuukausien odottelun jälkeen ilman apua tai tuki jää tarpeeseen nähden liian pieneksi, koska Keksintösäätiön rahat eivät yksinkertaisesti riitä.

Tässä on suuri korjauksen paikka, joka lähiaikoina toivottavasti valmistuvassa Kansallisessa innovaatiostrategiassa täytyy ottaa vakavasti huomioon. Työvoima- ja elinkeinoministeriön Keksintösäätiölle myöntämä määräraha pitäisi lyhyessä ajassa vähintään kaksinkertaistaa tai sitten ohjata vieläkin suurempi määräraha samaan tarkoitukseen jonkin muun kanavan esimerkiksi Tekesin kautta keksijöille.

Jokainen hyväksi havaittu, mutta rahan puutteen vuoksi hyödyntämättä jäänyt keksintö on kansantaloudellinen vahinko.

Kun keksintöjen saamisella markkinoille on kiire, niin vastaavasti on kiire alkuvaiheen rahoituksen saamisella. Monen luukun kautta ei keksijällä, jolla muutenkin on kiire, ole aikaa eikä osaamistakaan juosta.

Pankeilta ei yksityisen keksijän juuri kannata mennä lainaa pyytämään idean kehittämiseksi, jollei ole muuta omaisuutta laittaa vakuudeksi. Riskisijoittajat eivät yleensä, jos koskaan lähde rahoittamaan alkuvaiheessa olevia keksintöjä, joten muita vaihtoehtoja kuin oma lompakko tai sukulaiset ei juuri ole.

Tämä ongelma on jo kauan ollut nähtävissä, eli mistä saataisiin henkistä ja aineellista tukea keksijälle oivalluksen alkumetreiltä alkaen. Oivalluksen pitäisi pian kehittyä markkinointikelpoiseksi keksinnöksi, siitä innovaatioksi ja tuotteeksi markkinoille.
Tämän päivän keksintö olisi pitänyt patentoida jo eilen ja eilinen keksintö pitäisi olla jo tänään markkinoilla.

Lopuksi seuraa päivän hyvä ja meidän kaikkien monien muiden toimista riippuen toivottavasti kauaskantoinen

UUTINEN

Tänään viisivuotis - syntymäpäiväänsä viettävä SKTY on saavuttanut asettamansa päämäärän ensimmäisen ja vaikeimman etapin.

Suomalaisten Keksijöiden Tukisäätiö on perustettu ja säätiö on vastaanottanut jo ensimmäisen lahjoituksen ja toukokuusa kaikki toiminnan edellyttämät sisäiset toimenpiteet on saatu valmiiksi ja säätiön verkkosivut voidaan avata.

Hyvät lukijat,

Toinen vaihe eli varojen keruu voi nyt todenteolla alkaa. Näihin talkoisiin kutsumme teidät kaikki mukaan suuremmalla tai pienemmällä panoksella. Tavoite on vuoden loppuun mennessä saada kootuksi miljoonan euron pääoma ja käynnistää keksijäapurahojen myöntäminen vielä tämän vuoden kuluessa ja panostaa nimenomaan keksijään ja keksintötaipaleen alkupäähän.

Tämän uskomme antavan keksijöille nykyistä suotuisammat edellytykset heidän tärkeässä työsssään koko kansakuntanmme hyväksi. Haasteet keksijöiltä eivät lopu, mutta mahdollisuudet niiden toteuttamiseen ovat olleet valitettan rajalliset. Tämän tilanteen jatkamiseen kansakunnallamme ei ole varaa, mikäli todella tahdomme selviytyä vallitsevasta taloudellisesta kriisistä ja säilyttää kilpailukykymme muiden kansa-kuntien joukossa.