Suomalaisten Keksijöiden Tukiyhdistys ry - Katselmustuloksia ja -kannanottoja IPR raportin..

Liite: Katselmustuloksia ja -kannanottoja IPR-raportin yksityiskohtiin

Havaintoja IPR-raportista

Katselmointiryhmän kannanottoja

Hyviä asioita

Heikkouksia

Kommentteja, perusteluja, jne.

Toimenpide-ehdotuksia

0. Yleishavaintoja IPR-raportista

Raportin laatijat ovat kuunnelleet useita alan asiantuntijaosapuolia perusselvityksen teossa: kuultiin IPR University Centeriä, tehtiin 2 yrituskyselyä ja 25 syvähaastattelua sekä vierailtiin EU:ssa ja OECD:ssa.

Raportti esittää "kehittämistarpeita ja niitä tavoitteita, joita valtionhallinto voi toimivaltansa puitteissa asettaa".

Raportin otsikkona on "Aineksia teollis- ja tekijänoikeuksien strategiaan". Kuitenkaan ei tässä käy yksikäsitteisesti ilmi kenen tai keiden strategiasta tai strategioista on kysymys.

Raportilla tavoitellaan valtionhallinnan IPR-strategiaa. Yleisesti ymmärrettynä todellisia strategioita voivat laatia vain ne, joilla on välitön mahdollisuus ja vastuu määriteltyjen tavoitteiden ja toimenpiteiden toteuttamisessa, ts. strategioita ei voi laatia toisten puolesta. Tässä tapauksessa raportti on valmistettu virkatyönä, jossa päävastuu on ollut työ- ja elinkeinoministeriöllä yhteistyössä opetusministeriön kanssa. Kuitenkin siinä tarkastellaan koko Suomen kansallista innovaatiotoimintaa ja luovaa työtä tehokkaasti tukevaa IRP-toimintaympäristöä aineettomien oikeuksien kokonaisvaltaisen ja paremman ymmärtämisen tiellä, jossa lisäksi merkittävästi vaikuttavat monet globaalit tekijät ja toimijat. Alan kehittämiseksi on erityistä huomiota kiinnitetty pk-yritysten ja yksityisten keksijöiden mahdollisuuksiin. Vähintäänkin kaikkien näiden osapuolten tulisi olla voimakkaasti mukana strategian laadinnassa ja heidän tulisi myös sitoutua strategioiden toteuttamiseen. Viimekädessä kaikki nämä osapuolet kuitenkin aina tekevät ja toteuttavat lopulliset heitä koskevat strategiat itse kukin omalla tavallaan. Valtionhallinto ja sen yksiköt voivat kuitenkin omilla strategisilla toimenpiteillään edesauttaa yhteiskunnan muiden organisaatioiden strategisia IPR-kehittämistoimenpiteitä.

On harhauttavaa kutsua tällaista strategiaa "kansalliseksi strategiaksi". Tämä tulisi ottaa huomioon, kun "ohjausryhmän työn tulosten pohjalta työ- ja elinkeinoministeriö laatii yhteistyössä
opetusministeriön kanssa kansallisen IPR-strategian."

Strategian aikajänteestä sanotaan vain, että "vuoteen 2015 ulottuvassa strategiassa esitetään toimenpiteitä havaittujen ongelmien poistamiseksi ja järjestelmän parantamiseksi."

Aikajänne "vuoteen 2015" on yhtenä kokonaisuutena liian pitkä konkreettisten käytännön toimenpiteiden määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi. - Todellisuudessa kansallisen IPR-toiminnan kehittämisessä ei ole kysymys vain jonkin järjestelmän parantamisesta, vaan asia koskee koko laajaa ja monipuolista kansallista IPR-kenttää ja monimutkaista eri organisaatioiden toimintojen verkostoa.

Aikajänne vuoteen 2015 tulisi osittaa konkreettisiin osiin ja osatavoitteisiin. Parantamistoimenpiteissä tulisi ottaa huomioon myös laaja-alaiset radikaalit ja käänteentevät ratkaisut (breakthrough transformation). Myös "quick hits" eli nopeasti ja pienin kustannuksin sekä pienellä vaivalla tehtävät parannukset tulisi määritellä.

Kappaleen 2.4 otsikoksi on otettu IPR-kentän ekspansio, vaikka itse asiassa kappaleen käsittelemä asia koskee kappaleen 2.1 globalisaatiota.

Perusteollisuuden tilannetta on käsitelty vain muutamalla rivillä (raportin sivu 35).

Toimintaympäristön tarkastelu (sivu 37) on vain luettelointia ilman kokoavaa yhteenvetoa ja johtopäätöksiä.

Tavoitteiden (sivu 39) yhteydessä olisi pitänyt ottaa kantaa myös kysymyksiin kuka, mitä, miksi, missä ja milloin.

Visiossa (sivu 38) olisi pitänyt tarkastella tilannetta myös yksittäisten ja erilaisten toimijoiden kannalta.

Eurooppalainen IPR järjestelmä on tuotu mukaan raporttiin (Kohta 9).

Strategiassa pitäisi olla selkeitä kannanottoja Suomen tavoitteista yhteisöpatentin, keskitetyn tuomioistuimen ja patenttivirastojen keskinäisen työnjaon suhteen.

Raportissa on tunnistettu IPR-toiminnan strategisia vahvuuksia ja puutteita.

Visio on esitetty, mutta ei ole esitetty strategista päämäärää, eikä sitä, miten päämäärän totetuminen mitataan.

Strategian luominen edellyttää päämäärää, joka on mitattavissa. Miten voidaan päästä perille, jos ei tiedetä, minne ollaan menossa?

Kun päämäärä on selvitetty, on selvitettävä ne välttämättömät asiat, joita ilman strategiaa ei voida toteuttaa. Selvitetään, mistä ne saadaan, kauanko kestää, paljonko maksaa jne.

Raportissa on mainittu ja käsitelty globalisaatio, digitalisoituminen ja konvergenssi sekä politisoituminen ja ekspansio.

Ei oteta kantaa, mikä merkitys IPR:illä on, kun yritykset tekevät strategisia, taktisia ja operatiivisia kumppanuuksia ja luovat uusia innovatiivisia tuotteita.

Jokainen tuote (niin tavara- kuin palvelutuotekin) perustuu moneen erilaiseen keksintöön ja resurssiin. Mikään tuote ei perustu yhteen keksintöön.

Rahoitus- ja tukisysteemien olisi sallittava kilpailevien estepatenttien ostaminen sen sijaan, että niitä yritetään pk-yrityksissä kiertää tekemällä tuotekehitystä.

Raportin johdannossa sanotaan, että tarkoituksena on muodostaa ”alustava kokonaisnäkemys aiheesta” (IPR).

Raportti ei tuo esille, miten sen tavoitteet toteutetaan, ts. miten se tarjoaa käyttökelpoisen ja jatkotyötä edesauttavan kokonaisnäkemyksen.

Raportti ei yritäkään olla IPR-strategia eikä edes sen luonnos, vaan pyrkii antamaan ”aineksia” tulevaisuudessa valmisteltavaan teollis- ja tekijänoikeuksien strategiaan. Raportti ei pyrikään olemaan muuta kuin korkeintaan analyysi IPR-kentän todellisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä. Esipuheen mukaan raportti onkin valmistettu ”kansallisen IPR-strategian tueksi”. Näkemystä on pidettävä realistisena.

Raportin alkuperäinen toimeksianto ohjaa laatimaan IPR-strategiaa alan kehittämiseksi erityisesti PK-yritysten ja yksittäisten keksijöiden näkökulmasta ottaen huomioon heidän mahdollisuutensa käyttää erilaisia suojamuotoja ja sitä kautta parantaa erilaisten tuotteidensa kaupallisia mahdollisuuksia.

Mainittu näkökulma ei tule raportissa kuitenkaan erityisen vahvasti esille. Esimerkiksi työn tueksi teetetyt selvitykset ja kyselyt eivät näytä käsittelevän mitenkään erityisesti yksittäisten keksijöiden tilannetta.

Raportissa on paljon väitteitä, joita ei perustella, ne ainoastaan esitetään tosiseikkoina. Useat väittämät ovat keskenään ristiriitaisia.

Esimerkki esipuheen sisältämästä väittämästä ”[Aineettomien oikeuksien kokonaisvaltainen] tarkastelu on välttämätöntä yritystoiminnan voimakkaan kehityksen johdosta”. Mihin tällä voimakkaalla kehityksellä viitataan, jää täysin hämäräksi.

Vaikka raportti on tekstinsä mukaisesti laatuaan ensimmäinen IPR-alan kokonaisvaltainen tarkastelu, niin se on kuitenkin vain ”osa kokonaishahmotusta”, joka tähtää kansallisen IPR-strategian luomiseen.

Raportin ja ohjausryhmän ”työn tulosten pohjalta” TEM ilmoittaa laativaansa yhteistyössä OPM:n kanssa kansallisen IPR-strategian. Raportin mukaan kansallisessa IPR-strategiassa ”tullaan esittämään toimenpiteitä havaittujen ongelmien poistamiseksi ja järjestelmän parantamiseksi. Lisäksi tarkoituksena on kiteyttää toimenpiteitä, joilla entisestään voidaan parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien toimivuutta." Nämä lauseet ovat merkityssisällöltään olennaisilta osin päällekkäisiä. Lisäksi raportin luvussa 1 sivuilla 9-10 nämä asiat sanotaan kahteen kertaan lähes peräkkäisissä kappaleissa vain sillä muutoksella, että ongelmat ovat ongelmakohtia ja toimenpiteet toimenpide-ehdotuksia! Samoin esipuheessa väitetään, että ”[IPR-oikeudet] ovat osa liiketoiminnan strategista päätöksentekoa, joka heijastuu laajasti koko yhteiskuntaan”. Miksi ja miten?

Raportin mukaan ”aineettomilla oikeuksilla ja yritysten sekä muiden yhteisöjen suojaamiskysymyksillä on aiempaa keskeisempi rooli yhteiskunnassa ja elinkeinoelämässä”. Lause kuvaa epätarkkuudessaan ja huolimattomassa muotoilussaan laadullisesti valitettavan hyvin koko raporttia. Lause on edustava otos koko raporttia leimaavasta otteesta, joka painottaa juridis-teknistä suojausta ja suojausmahdollisuuksia. Näkökulmaa ei voi pitää kovin uraauurtavana tai strategisena. Nykyaikaisen strategisen ja liiketoiminnan tavoitteista lähtevän ajattelun mukaan muodolliset suojamuodot ja muut käytettävissä olevat suojausmahdollisuudet eivät ole toiminnan ydintä. Yrityksen ei tulekaan ajatella tuotteita suojauksen tai yksittäisen suojamuodon näkökulmasta, vaan siitä miten aineettomalla omaisuudella, IP-oikeuksilla ja muilla käytettävissä olevilla keinoilla voidaan parhaiten tukea liiketoiminnan yleisten tavoitteiden toteutumista. Juridisesti tarkasteltuna kysymyksessä on usein usean eri toimenpiteen (muodollisen tai ei) yhdistelmä. Suojaus -termi painottaa liikaa IPR-järjestelmän defensiivistä ominaisuutta, kun taitavasti toimivat yritys käyttää IPR-järjestelmää aggressiivisesti ja offensiivisesti hyväkseen kilpailuetua hakiessaan. Hyvin hoidetussa IPR-toiminnassa on kysymys, ei ainoastaan suojaamisesta, vaan yrityksen tarpeisiin räätälöidystä IPR-johtamisesta ja IPR-salkun hallinnasta sekä IPR:ien hyödyntämisestä osana liiketoimintaa. Suojaamiskysymysten ”yli näkeminen” olisi auttanut raportin tekijöitä näkemään asiat kokonaisvaltaisemmin, joka olisi taas mahdollistanut aidon strategisen näkökulman muodostamisen ja parhaassa tapauksessa suomalaista elinkeinoelämää hyödyttävien uusien innovatiivisten kilpailukeinojen identifioinnin.

Raportissa havaitut megatrendit on esitetty vain yleisellä tasolla.

Olisi ollut suotavaa, että ilmiön esittelyyn ja selittämiseen olisi paneuduttu huolellisemmin. Johtopäätösten tekeminen olisi tällä tavalla muodostunut uskottavammaksi. Esimerkiksi ”globalisaatio” –termiä eikä sen merkitystä IPR-alalla edes yritetä selittää. Nyt ainoa siihen viittaava lause kertoo oikeastaan sen, että ala on kansainvälinen ja että innovaatiot ja keksinnöt on suojattava tärkeimmillä markkina-alueilla ja usein koko maailmassa. Kun globalisaation ja kansainvälistymisen merkityssisällöt poikkeavat toisistaan, niin tähän olisi tullut sen vuoksi kiinnittää enemmän huomiota. Nyt jää jäljelle ainoastaan se käsitys, että Suomi on mukana kansainvälisissä IPR-järjestelmissä ja että Suomen osuus maailman tuotekehityspanostuksesta on pieni. Mitä globalisaatiota se on? IPR-alaa leimaavat kansainvälisyys ja kansainväliset immateriaalioikeusjärjestelmät ovat olleet olemassa jo 1800-luvulta alkaen. Globalisaatio ja sen vaikutukset ovat jotakin ihan muuta.

Raportin globalisaatiokohdassa todetaan, että Suomen liikkumavara suhteessa EU:n ja kansainväliseen järjestelmään on vähäinen ”eikä [poikkeamiset] puhtaasti kansalliselta pohjalta ole mahdollisia ilman oikeudellisia ja kauppapoliittisia heijastusvaikutuksia”. Kuitenkin raportin lopussa todetaan, että ”Suomen tulee valvoa tiukasti kansallista etuaan Euroopan Unionissa ja kansainvälisessä sopimusjärjestelmässä”. Tässä ohjausryhmän olisi pitänyt avata ajatteluaan niistä mielestään vaikutuksellisista seikoista, jotka ovat ajavina voimina taustalla Suomen kansallista etua muodostettaessa. Mitä asioita meidän pitäisi kansakuntana viedä eteenpäin, miten ja kuinka aktiivisesti sekä yhteistyössä kenen kanssa? Raportissa on esitelty turhankin laajasti kansainvälinen sääntelyjärjestelmä. Esittelyn lisäksi olisi kaivannut esimerkiksi sen pohtimista mikä on kansallisen IPR-strategian suhde EU:n teollisoikeusstrategiaan sekä yleisesti että yksittäisten asiakohtien tasolla. Digitalisoituminen ja konvergenssi –kohdassa olisi ohjausryhmä voinut tuoda esille näkemyksensä, millä tavalla Googlen ja YouTuben menestys asettaa haasteita eurooppalaiselle IPR-politiikalle, kun kerran raportti väittää niin olevan. IPR-kentän ekspansio –kohdassa on väitetty, että Suomen patentointiaktiivisuus olisi hidastumassa ja että useat maat olisivat ohittamassa Suomen. Tiedot Suomen kansallisesta patentointitilastosta eivät kuitenkaan yksin oikeuta tekemään tällaista johtopäätöstä.

IPR-kentän ekspansio-kohdassa on väitetty, että Suomen patenttiaktiivisuus on hidastumassa ja että useat maat olisivat ohittamassa Suomen.

Tiedot Suomen kansallisesta patentti- ja tavaramerkkitilastoista eivät kuitenkaan yksin oikeuta tekemään tällaista johtopäätöstä, sillä suurin osa kyseisestä toiminnasta tapahtuu kansainvälisissä instansseissa.

Selvitetään, miten saadaan oikeata informaatiota.

Luvun 2.5 ”Miten yritykset vastaavat haasteisiin?” alussa oleva lause ”Toimintaympäristön muutoksista aiheutuu erityyppisiä ongelmia eri toimialoille, mikä nostaa esiin tarpeen kiinnittää näihin muutoksiin huomiota ja arvioida niiden vaikutuksia esimerkiksi yritysten strategiaan. Myös yksittäisille kansalaisille voi muutoksista aiheutua erilaisia vaikutuksia” ei ole selkeästi ymmärrettävissä.

Mitkä muutokset, ilmeisesti megatrendit? Mitä ongelmia? Menestyäkseen yritykset tarvitsevat monenlaista osaamista. Raportti nostaa esille yhden näistä eli sopimusosaamisen. Epäselväksi jää, onko tämä yritysten vastaus haasteisiin vai raportin tekijöiden oma arvio.

Sivulla 17 esitetty kuva 4 ”Immateriaalioikeuksien aikajana” on puutteellinen.

Kuva on erittäin epäselvä. Erityisesti kuvasta puuttuu itse keksinnön tekeminen eli luovan työn osuus. Kuvan 4 yläpuolella oleva lause on myös epäselvä: ”Yrityksillä on kasvava tarve IPR-osaamisesta osana liiketoiminnan strategiaa”. Lause osoittaa käsitteiden väärinkäyttöä, jota näkyy raportissa useissa kohdissa. Aikajanan sijasta immateriaalioikeuksien hallinnan voisi ehkä paremmin esittää prosessina kuin aikajanana.

Sivulla 21 sanotaan, että aineettomien oikeuksien suojaan liittyvät läheisesti luottamuksellisen tiedon (yrityssalaisuus) käyttöä koskeva lainsäädäntö. Seuraavassa kappaleessa sanotaan kuitenkin, että suojaamisesta salassapidon avulla ei ole lainsäädäntöä. Eroa valaiseva esimerkki olisi ollut hyvä.

”Ainekset” – raportti ei sisällä varsinaisia kannanottoja tai muutosehdotuksia. Tiivistelmän alussa on virheitä, jotka eivät kuitenkaan sellaisinaan toistu itse julkaisussa.

Raportin tiivistelmä, joka siis koskee sekä tekijä- että teollisoikeuksia, on valitettavan onneton ja totuuden vastainen, kun siinä ei selkeästi todeta näiden kahden oikeuden syntymisen periaatteellista eroa. Tiivistelmä alkaa seuraavasti: ”Luovan työn tuloksena syntyy aineeton oikeus, joka antaa tekijälle tai keksijälle määräysvallan työn tulokseen”.Tämä pitää paikkansa tekijänoikeuksien osalta, koska laki sanoo, että ”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teokseen, on tekijänoikeus teokseen....” Tekijän ei siis tarvitse hankkia oikeutta valtiovallalta, vaan se syntyy maailmanlaajuisesti teoksen luomisella. Miten luomistyön tulos näytetään toteen, esim. julkaisemalla kirja, äänite tai nuotit, on vain tekninen käytännön asia.Teollisoikeusmaailma on täysin toisenlainen. Keksijälle tai sille, jolle hän (usein työnantaja) aineeton oikeus ei ”synny” luovan työn tuloksena, vaan suoja pitää tuloksiin eli esimerkiksi keksintöön omin toimin ja kustannuksin patenttijärjestelmän mukaisesti hankkia ja ylläpitää niissä maissa, joissa keksijä pitää suojaa tarpeellisena. Suoja ei siis automaattisesti synny vaan se pitää hankkia omin toimin ja kustannuksin

IPR-strategia liittyy sekä valtio-, kunta-, yritys- että yksilötasoon. Näillä eri tasoilla se ja sen vaikutus on täysin erilainen

Kokonaan julkaisussa on jäänyt käsittelemättä, ovatko suojien nykyiset eripituiset määräajat oikeat.

Tästä on myös kansainvälinen keskustelu vireillä. Mikä olisi Suomen kanta?

Raportti ei vastaa oikeastaan millään tasolla tai tavalla niihin kysymyksiin, joita toimeksiantaja sekä työryhmä on itse itsellensä asettanut ja joita se väittää selvittäneensä.

Työryhmä sanoo arvioineensa, kartoittaneensa ja selvittäneensä seuraavia asioita: "Millainen teollis- ja tekijänoikeudellinen järjestelmä parhaiten tukee yritysten ja luovien tekijöiden mahdollisuuksia hyödyntää teollis- ja tekijänoikeuksia", "Suomen IPR-järjestelmän vahvuuksia ja heikkouksia", "Miten teollis- ja tekijänoikeudet – esim. niiden hankkiminen, sisältö ja täytäntöönpano – toimivat nykyisin ja osataanko kansallista ja kansainvälistä IPR-järjestelmää hyödyntää riittävästi – erityisesti, kun pk-yritysten ja keksijöiden näkökulma on tarkastelun kohteena", "IPR-alan sääntelyn toimivuutta" ja "alan kansainvälistä kehitystä ja suuntauksia pohjustuksena Suomen yleislinjauksille IPR-kysymyksissä".

Raportti sisältää kuvauksen IPR-kentästä ja nostaa esille joukon ongelmia, mutta ei ehdota ratkaisua niihin ja jättää monta, juuri nyt avointa ja päätettävänä olevaa ongelmaa kokonaan käsittelemättä.

Suuria avoimia kysymyksiä ovat EU-patentti ja nyt erityisesti Lontoon sopimuksen allekirjoitus, Haagin mallioikeussopimukseen liittyminen ja ikuisuudelta tuntuva Pariisin konvention harmonisointi USA:n First to Invent-periaatteen muuttamisen osalta. Grace Period- kysymys on edelleen ratkaisematta. Näitä kysymyksiä ei julkaisussa käsitellä lainkaan. Myöskään kysymystä EU-direktiivin mukaisesta oikeudesta luomistyön tulokseen ei julkaisussa käsitellä kansallisen sovellutuksen kannalta..

Suomen Yrittäjien teettämän kyselyn vastausprosentti oli kovin alhainen (6,7%). Lukuisten yrityksille tehtävien kyselyjen vuoksi ja yleisen elämänkokemuksen mukaan alhainen vastausprosentti kertoo vähäisestä kiinnostuksesta vastata yleensä mihinkään kysymyksiin eikä siitä, että asiat eivät olisi tärkeitä. Haasteena on yleensä saada käyttökelpoista tietoa haastateltavilta, jotka ovat kyllästyneitä jatkuviin kyselyihin eri aloilta.

Sivulla 38 väitetään, että IPR-toimintaympäristö on vuonna 2015 lähtökohtaisesti globaali, josta puhtaasti kansallisille markkinoille keskittyvä toiminta muodostaa poikkeuksen. Väite voi olla hyvinkin perusteltu, mutta pk-sektorin ja yksittäisten keksijöiden kannalta on tärkeää, että toiminta on sekä globaalia että lokaalia.

Sivulla 48 linjataan Suomen kansallisen edun valvomista IPR-asioissa

Sivuilla 48-49 raportti tunnistaa pk-sektorin tärkeyden ja tarpeen

IPR:n arvokäsittely puuttuu

Tulevaisuuden näkymä 2015 sisältää asioita, joihin todennäköisesti ollaan menossa.

Visio 2015 myöntää, että osaamisen merkitys on korostunut niin yrityksen kuin keksijänkin toiminnassa ja myös muihin vision näkökohtiin, jotka kuvaavat IPR-struktuuria, voidaan yhtyä

Tästä raportista, jossa koko IPR-kenttää on monipuolisesti sekä kuultu että kuvattu, on vielä pitkä matka varsinaiseen strategiaan.

1. IPR-tuotokset: IPRien hyödyntämistä koskevat ja tukevat tulokset

Luvussa 2.6 IPR-strategia esitetään valtion vastaukseksi muuttuvan liiketoimintaympäristön asettamiin haasteisiin. Strategisessa mielessä ”vastaus” on aina reaktiivinen luonteeltaan. Määritelmä olisi muutettava eteenpäin katsovaksi ja ennakoivaksi

Raportti ei ota kantaa eri organisaatioiden IPR-toimintojen tuotoksiin.

Raportti on keskittynyt yleiskuvauksiin, tarpeisiin ja toimenpiteisiin

Korkeakoulujen piiristä tulee vuodessa noin 400 patenttihakemusta, joista noin 100 haetaan yritysten nimissä. Noin 75% näistä on patentoitavissa eli ovat korkeatasoisia. Yritykset jättävät noin 1500 kotimaan hakemusta/v. Yliopiston IPR-osaajat ovat teollisuudesta siirtyneitä ja he tekevät 80% keksinnöistä. Heitä on tutkijoista vain 0,6%. TE-keskusten keksintöilmoituksista vain5% on patentoitavissa. Yleensä ei ole mitään IPR-strategiaa.

Tulevaisuuden näkymä 2015 sisältää asioita, joihin todennäköisesti ollaan menossa.

Visio 2015 myöntää, että osaamisen merkitys on korostunut niin yrityksen kuin keksijänkin toiminnassa ja myös muihin vision näkökohtiin, jotka kuvaavat IPR-struktuuria, voidaan yhtyä

2. IPR-prosessit: IPR-toimintaa toteuttavien, hyödyntävien ja tukevien prosessien toimivuus, vaikuttavuus ja tehokkuus

IPR-raportissa tuodaan esille monipuolisesti IPR-toiminnan rakenteita: IPR-järjestelmä, patenttijärjestelmä, IPR-toimintaympäristö, resurssit, ohjausmekanismit, organisaatiot (toimijat).

Prosessinäkökulmaa ei raportissa tuoda eksplisiittisesti esille. Ei tuoda esille, miten struktuurit tukevat eri organisaatioiden IPR-toiminnan prosesseja.

Prosesseilla yritysmaailmassa tarkoitetaan sitä, miten todella käytännön tasolla toimitaan. IPR-toimintaan ja sen kehittämiseen liittyviä prosesseja on monissa eri organisaatioissa, jotka toimivat itsenäisesti. Vasta näissä prosesseissa IPR-asiat realistisesti toteutuvat käytännössä. Näkökulma tulee esille yleisluontoisilla viitauksilla useassa kohdin mm. seuraavilla teksteillä: "Tavoitteena on kiteyttää toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmän ja IPR-markkinoiden toimivuutta." "Oikeuksien on oltava tehokkaasti täytäntöön pantavissa." "Aineettoman oikeuden arvo muodostuu oikeuden käyttämisestä taloudellisessa toiminnassa." "Organisaatioilla tulee olla kyky operoida aineettomia oikeuksia koskevilla keinoilla." " Patentoiminen on globaalisti räjähdysmäisessä kasvussa, mutta tilastot Suomen osalta viittaavat siihen, että hakemusmäärän kasvu on hidastumassa, jolloin useat maat olisivat ohittamassa Suomen patentointiaktiivisuudessa." Kuitenkaan prosessinäkökulmaa ei ole selkeästi käsitelty.

Tulisi ottaa esille, mitä eri organisaatioita on kansallisessa IPR-kentässä ja miten näiden eri organisaatioiden prosesseissa IPR-aiheen monipuoliset kysymykset aktivoituvat ja kehittyvät käytännössä sekä miten nuo prosessit saadaan vaikuttavasti ja tehokkaasti hallintaan. Eri rakenteiden tulisi tukea tällaista toimintaa.

Raportissa tuodaan useassa kohdin esille organisaatioiden IPR-strategioiden tärkeyttä. Esim: "Suojaamiskysymykset muodostavat liiketoiminnan strategiaan olennaisesti liittyvän monimuotoisen ja monimutkaisen kokonaisuutensa, jossa kaikkien osa-alueiden asiantuntemus on välttämätöntä." "Toimintaympäristön muutoksista aiheutuu erityyppisiä ongelmia eri toimialoille (luku 6.1.3.), mikä nostaa esiin tarpeen kiinnittää näihin muutoksiin huomiota ja arvioida niiden vaikutuksia esimerkiksi yritysten strategiaan." "Yrityskentässä on kuitenkin syntynyt myös aivan uudenlaisia, avoimia strategioita, jotka perustuvat perinteisiin aineettomiin oikeuksiin, mutta monipuolistavat niiden käyttömahdollisuuksia."

Ei ole tuotu esille, miten IPR-aiheet käytännössä tulisi tuoda esille erlaisten organisaatioiden strategiaprosesseissa, jotta todella syntyisi asianmukaisia strategioita ja niiden toteutuksina kehittämistoimenpiteitä asiantilan parantamiseksi IPRiä hyödyntävissä ja toimintaa tukevissa organisaatioissa.

Vain eri organisaatioiden käytännön strategiaprosessien kautta saadaan aikaan se mistä raportti toteaa, että: "kysymykset niveltyvät liiketoiminnan kokonaisuuteen". Monesti on niin, että strategiatasolla eivät nämä aiheet saakaan käytännössä sitä painoarvoa, mitä tarvittaisiin.

Raportti ei esitä prosessia IPR-toimintojen strategista kehittämistä varten.

Kun strategiatyön osat ovat yleensä a. analyysi, b. strategiavalinnat ja c. toimenpiteet strategian toteuttamiseksi, niin ”taustapaperin” statusta tavoitteleva raportti ei siis käytännössä täytä tältä osin strategiatyöltä edellytettäviä vaatimuksia.

Sivulla 17 todetaan: ”Yritykset eivät yleensä kohtaa aineettomia oikeuksia koskevia ongelmia juridisina erityiskysymyksinä, vaan ne niveltyvät liiketoiminnan kokonaisuuteen.”

Lauseen kapulakielisyydestä huolimatta sen sisältämä ajatus on oikea. Ajatuksen tulisikin olla raportissa sen kantavana voimana.

Lause (sivu 41): ”Tehokkaassa IPR-neuvottelutoiminnassa on kysymys liiketoiminnan ja neuvottelukulttuurien ymmärtämisestä” ei ole ymmärrettävä.

Lause kaipaisi selvennystä siitä miksi näin on asianlaita erityisesti IPR-toiminnan osalta.

Ei tuoda esille, että kunnon suojaus saadaan aikaan vain usean keksinnön aluevaltauksella, johon pystyvät vain muutamat suuryritykset. Toisiaan tukevien keksintöjen yhdistäminen ja estepatenttien tai täydentävien ostaminen ei kuulu tukevien organisaatioiden toimintaan. Ei mainita, että yliopistokeksintöjen määrä on niin vähäinen ja keksinnöt niin hajallaan, että niistä ei menestystuotteita synny. Keksintöjen yhdistämistä, ostamista ja aluevaltausten tekemistä ei tue mikään taho.

Pk-yrityksiltä puuttuvat resurssit ostaa täydentäviä keksintöjä muilta sekä suojata omansa kansainvälisesti. Kotimaiset riskirahoittajat eivät yleensä tällaista toimintaa rahoita.

Pk-yritysten olisi saatava resurssit aluevaltausten tekemiseen vaikkapa yhteisvoimin. Tämä tietää myös keksintöjen ja muun tietotaidon ostamista. Lisäksi kansainvälinen suojaus olisi turvattava.

Ei mainita, että yliopistokeksintöjen määrä on niin vähäinen ja keksinnöt niin hajallaan, että niistä ei menestystuotteita synny. Keksintöjen yhdistämistä, ostamista ja aluevaltausten tekemistä ei tue mikään taho.

TIMO VUORIMIES TEKEE

Raportissa on esitetty runsaasti IPR-toiminnan eri alueita.

Patentoitavissa olevan keksinnön syntyprosessia ei ole kuvattu.

Patentoitavan keksinnön tekeminen vaatii aina tuotekehitystä. Yleinen harhaluulo on, että ideat ovat patentoitavissa ja siihen ei tarvita mitään kehitystyötä tai taloudellisia uhrauksia. Lisäksi välttämätöntä on perehtyminen saman alan keksintöihin tietokantojen avulla, mutta niitä ei osata käyttöää. Avustavat organisaatiot eivät saata toisia tukevia keksintöjä ja keksijöitä yhteen, vaan kutakin keksintöä arvostellaan ja rahoitetaan erikseen. Monet hyödylliset hankkeet jäävät ilman rahoitusta, jos patentoitavuutta ei ole. Toisiaan täydentäviä hankkeita yhdistämällä saataisiin menestyviä kokonaisuuksia, mutta yhdistäminen ei kuulu kenenkään tehtäviin. Vasta pääomasijoittajat voivat saada kokoon välttämättömän kriiittisen massan yhdistämällä pk-yrityksiä.

Keksintöalan koulutusta on radikaalisesti lisättävä keksintäprosessissa mukana oleville.

Raportissa ei mainita, että kaikki julkisrahoitteiset nykyiset keksintöjen arviointimenetelmät, rahoitus ja hyödyntäminen perustuvat siihen väärään olettamukseen, että yhdestä keksinnöstä tulee yksi tuote ja mitään konvergenssia ei ole olemassa.

3. Inhimilliset resurssit: Inhimillisten resurssien toiminta IPR-toimintaa toteuttavissa, hyödyntävissä ja tukevissa prosesseissa

Raportin mukaan päätoimisesti tekijänoikeustulolla toimeen tulevien henkilöiden määrä on hyvin vähäinen, korkeintaan noin 200–300 henkilöä.

Mikäli otetaan huomioon ne henkilöt jotka työskentelevät ohjelmistojen kehityksen parissa Suomessa voidaan jo puhua jopa kolmesta lisänollasta näihin lukuihin. Kansallisen strategian tehtävä ei ole kuitenkaan selostaa keinoja, joilla liike- tai elinkeinotoimintaa harjoitetaan, vaan esittää, miten edellytyksiä tullaan kehittämään.

Koulutusta raportissa on käsitelty runsaasti. Koulutuksella on keskeinen sija raportin esiintuomien kehityskohteiden joukossa.

Keskitytään vain formaaliin kouluttamiseen.

Kuitenkin vain 20% ihmisten oppimisesta tapahtuu formaalilla kouluttamisella ja 80% epämuodollisella (non-formal) tavalla tekemällä todellista työtä ja olemalla käytännön yhteistoiminnassa toisten kanssa. Tällaista oppimista pitäisi tukea nykyaikaisilla sosiaalisilla verkostoilla. Formaali koulutus on se, jolla valtio on perinteisesti pyrkinyt vaikuttamaan. Formaalin koulutuksen järjestämisellä valtio antaa voimakkaan signaalin immateriaalioikeuksien merkityksestä ja luo peruskompetenssin hankintamahdollisuuden.

Koulutusta tarkastellaan monen eri tieteenalan ja liiketoiminnan osa-alueen kautta: teknisen tiedon hyödyntämisestä ja uusien suojauskohteiden tunnistamisesta varsinaiseen jo olemassaolevien oikeuksien hyödyntämiseen erilaisten sopimusjärjestelmien kautta mukaanlukien konfliktien ratkaisut.

Tämä aihe osoittaa, että raportin tekijät ovat ottaneet huomioon myös immateriaalioikeuksien itsenäisen kaupallisen hyödyntämisen lisääntymisen tulevaisuuden erilaisissa liiketoimintamuodoissa, joka edellyttää merkittävästi syvällisempää tutkimusta ja yliopistotasoista koulutusta kuin aiemmin on ollut saatavilla.

Raportti nostaa IPR-koulutuksen ja tutkimuksen painopistealueeksi kansallisen strategian valmistelussa.

Koulutus antaa uuden lähtökohdan IPR:ään liittyvien taitojen kehittymiselle.

Aalto Yliopiston järjestäytymisen yhteydessä on selvitettävänä IPR-koulutuksen järjestäminen raportin kuvailemassa muodossa. Tämä asia tulee myös ottaa esille muissakin oppilaitoksissa.

IPR-koulutus on moneen kertaan mainittu.

Tarvitaan keksintöalan koulutusta joka tuottaa päteviä tuotekehittäjiä. Yliopistoista ja ammattikorkeakouluista koulutus puuttuu kokonaan. Ei ole suunnitelmia koulutuksen aloittamisesta. Pk-yrityksissä on täysi tietämättömyys IPR-asioista, koska koulutus on yritysten vastuulla. Tuotekehitys siirtyy ulkomaille, koska osaajia ei kotimaassa kouluteta.

Keksintöalan koulutus yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa aloitettava välittömästi, koska kestää kauan enenkuin osaajia yrityksiin saadaan.

Raportissa todetaan, että IPR-osaamista tulee lisätä.

Koulutustarpeen ryhmittelyssä raportti painottaa kokonaisnäkemyksen sijaan vain suojausmuotoja ja niiden osaamista.

Ei ole tarpeellista nostaa erikseen esille juristi- ja ktm-koulutusta IPR-koulutuksen kohderyhmänä, kun insinöörikunnan osaamistarve on vähintään yhtä polttava.

Informaatiokoulutus on nostettu raportissa esiin tärkeänä asiana.

Patenttien laatuun vaikuttaa keskeisesti patenttiasiamiesten koulutuksesta huolehtiminen erityisesti siten, että suomalaisen elinkeinoelämän käytössä on myös tältä osin riittävät ja osaavat resurssit. Erityisesti tulee Suomessa olla asiantuntevia Eurooppa-asiamiehen pätevyyden omaavia henkilöitä. Tämä olisi ollut oikea johtopäätös (sivut 42-43). Patenttiasiamiehiä koskeva huomautus koskee myös lukua 8.3.2 patentti-informaation käytöstä. Tosin asia on myöhemmin mainittu sivulla 46.

Keksintöalan koulutusta ei anneta, joten osaajia on hyvin vähän ja se vaikuttaa keksintöjen määrään ja laatuun alentavasti. Toiminta on lähinnä perusasijoiden kanssa jankkaamista. Keksintöjä on liian vähän aluevaltaamisten tekemiseksi tai edes tuotteiden kehittämiseksi. Keksintöalan koulutuksella on mahdollista nostaa keksintöjen , julkaisujen ja tuotekehityksen tasoa sekä ottaa käyttöön tuloksellisia toimintatapoja. Koulutus vähentäisi myös tuotekehityksen siirtymistä ulkomaille.

4. Välineet: Välineet, keinot, menetelmät, jne. IPR-toimintaa toteuttavissa, hyödyntävissä ja tukevissa prosesseissa

Raportissa paneudutaan pääasiallisesti vain erilaisiin suojaustoimenpiteisiin.

Aihetta tulisi tarkastella paljon laajemmin myös esim. uusien mahdollisuuksien kannalta.

Kappaleessa 2.2 tarkastellaan digitalisoitumisen ja konvergenssin mahdollisuuksia. Erityisesti tulisi ottaa huomioon myös Internetin mahdollisuudet IPR-prosesseissa. Miten voidaan todella varmistua siitä, että suomalaisten pienyritysten ansiokkaat innovaatiot eivät lopulta päädy vain ulkomaille, vaan tuovat kotimaahan hyötyjä (esim. Jaiku, MySQL).

Creative Commons -periaatteita ja -käytäntöjä ja avoimeen lähdemateriaalin käytön lisenssejä ei ole käsitelty missään, vaikka ne ovat erittäin merkittäviä uuden tekniikan tuoteinnovaatioiden yhteydessä.

Palvelualan tilannetta on tarkastely vain perinteiseltä kannalta. Siinä todetaan, että alan suurimpana ongelmana on suojan kehittymättömyys. Ei ollenkaan oteta kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä.

Olisi pitänyt ottaa innovatiivisempi lähestymistapa ja pohtia, mitkä aivan uudet ratkaisut ja eikä vain suojauksen osalta voisivat tuoda ratkaisuja palvelualalla.

Tiedon välityksessä (sivut 44-45) olisi pitänyt korostaa uusia Internetissä toimivia vuorovaikutteisia palveluita.

Luvussa 6 ”Havaintoja IPR:ien merkityksestä yritystoiminnasta” havaitaan, että tehdyt taustakyselyt ovat olleet ”suojaus” –painotteisia. Yhtä lailla voisi kysyä kuinka paljon yrityksen menestyksestä perustuu muuhun kuin aineellisiin resursseihin. Kysymyslistat eivät olleet raportin liitteenä, joten tästä on vaikea vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

”Kopiointi, jäljittely ja matkiminen” (sivu 32) ovat sekä yleisinä termeinä että liiketaloudellisina käsitteinä vaikeita ja sen vuoksi kyselyjen tuloksia on näiltä osin pidettävä epäluotettavina. Mainitut menettelyt voivat olla ensinnäkin joko lainvastaisia tai ei. Toiseksi menettelyt voivat sallittuinakin olla joko yleisen liiketoimintaetiikan mukaisia tai päinvastoin. On muistettava, että talouselämän dynaamisuus on talouspoliittinen tavoite sinänsä ja parhaiden käytäntöjen leviämistä on pidettävä tavoiteltavana ja yleisen edun mukaisena. Aihealue on erittäin moniulotteinen ja tarkempi tutustuminen kyselyaineistoon antaisi tässä suhteessa enemmän tietoa.

Luvussa 8.1.1 korostetaan osaamisesta puhuttaessa ”erilaisten suojautumisstrategioiden hallintaa eri tilanteissa”. Strategia–sanan käytöstä huolimatta näkökulma on yksittäinen suojamuotolähtöinen eikä liiketoimintastrateginen.

Luvussa 8.2.1 on huolen aiheena riittävä taloudellinen informaatio yritysten toiminnasta IPR-alueella.

Esimerkkinä käytetyt indikaattorit patenttien määrä sekä sanallinen kuvaus yrityksen IPR-toiminnasta ja –strategiasta eivät kuitenkaan riittäviä tässä suhteessa. Todellinen laadullinen arviointi koskien IPR-toimintaa ja IPR-salkkua jäisi tällöin muodollisen ”corporate governance” –tason raportoinnin varjoon.

Raportissa olisi tullut tuoda esiin myös patenttien laadun ja arvon asiantunteva arviointi ja arvio siitä millaisen markkina-aseman, toimintavapauden ja neuvotteluaseman yrityksen IPR-oikeudet antavat yritykselle sekä sen keskeisille kilpailijoille niille tärkeissä teknologioissa.

Sivun 43 lopussa pitäisi todeta, että IPR-järjestelmällä on merkitystä luovuuden edistämisessä ja uuden tiedon syntymisessä Innovaatioiden tehokas hyödyntäminen edellyttää, että joku on jo keksinyt jotakin eikä se tapahdu ilman oikeita kannustimia.

Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyssä vastausprosentti oli 19 ja Suomen yrittäjien ja Keksijöiden Keskusliiton kyselyssä vastausprosentti oli 6,7, mikä osoittaa, että pk-yritykset ja keksijät eivät edes tiedä, mitä IPR tarkoittaa. Juuri keksijöiden ja pk-yritysten näkökulma (esim. koulutustarve) on tässä raportissa sivuutettu

Tulevaisuuden näkymissä 2015 ei mainita, että Suomessa tuotekehityksen tuottavuus on alhainen ja tuotekehitystä on siirretty muihin maihin, joten IPR-osaajat käsittelevät lähinnä muualla tehtyjä keksintöjä. Raportin mukaan vain juristien ja talousoppineiden koulutus on tärkeää, eikä niiden tahojen, jotka keksintöjä tekevät, koska heitä ei raportissa mainita.

Raportti ei myönnä, että yliopistoista ja ammattikorkeakouluista keksintöalan koulutus puuttuu kokonaan ja että nämä oppilaitokset lähinnä tuottavat ne oppineet, jotka keksintöjä tekevät. Tästä syystä keksintöalan tuntemus on vähäistä. Raportin mukaan patenttiasiamiehet ja muut IPR-toimijat vastaavat patenttien tasosta, eivät keksijät.

5. IPR-toiminnan syötteet: Syötteet IPR-toimintaa toteuttaville, hyödyntäville ja tukeville prosesseille

Raportissa ei ole mitään lukuja, mistä Suomen IPR:t syntyvät.

Mainitaan IPR-markkinat ja megatrendit.

Mikä näiden merkitys suomalaisten kannalta on jäänyt kuvaamatta

IPR-alueeseen vaikuttaa raportin mukaan neljä merkittävää muutosvoimaa.Tästä luettelosta puuttuvat ainakin yhä nuorempien ihmisten luovuuspotentiaali ja nopeasti edistyvän teknologian antamat kokonaan uudet mahdollisuudet. ( Nano-, bio- ja avaruustutkimus).

Yrityksissä syntyy keksintöjä, jotka parantavat esim valmistustekniikkaa tai prosesseja.

Keksintöjen julkaisemisen ja salaamisen ongelmatiikkaa ei ole käsitelty

Yrityksissä syntyy keksintöjä, jotka parantavat esim. valmistustekniikkaa tai prosesseja.Tällaiset keksinnöt, jotka eivät kuulu ydinliiketoimintaan pidetään yleensä salassa ja käytetään itse hyväksi. Jos ne suojataan, kehittämiseen ei yleensä panosteta, koska keksinnön mukaista asiaa ei ole tarkoitus ruveta valmistamaan myyntiin. Keksintöjen myyminen "raakileina" ei yleensä kata edes suojauskustannuksia.

Avustavat organisaatiot voisivat yhdistää ja rahoittaa tällaisia ylijäämäkeksintöjä muiden keksintöjen kanssa ja tehdä aluevaltauksia, jolla vasta olisi arvoa. "Huonojenkin" keksintöjen yhdistäminen ja tuotekehittäminen antaa tuloksena aluevaltauksen, jolla on merkittävä suojausvaikutus ja taloudellinen merkitys.

Avustavien organisaatioiden toiminta on muuttumassa.

Ei ymmärretä, että tuotekehitystä on tehtävä ennen suojausta. Aluevaltauksia ei tehdä yhdistämällä keksintöjä. Kansainvälistä suojausta ei rahoiteta. Täydentävien keksintöjen ostamista ei rahoiteta. Kotimaahan jätetään vuodessa noin 1800 hakemusta, mikä on vähän aluevaltauksia ajatellen. Toiminta perustuu siihen väärään luuloon, että yksi keksintö on yksi tuote. Kuitenkin jokainen tuote sisältää suuren joukon keksintöjä (kännykkäkin noin 300 patenttia). Tietämättömyys on johtanut tehottomiin toimintatapoihin, joten teollisuus siirtää tuotekehityksensä ulkomaille. Olisi tunnistettava ja hyväksyttävä ne välttämättömät asiat, joilla tulosta tehdään.

Keksintöalan koulutus olisi saatava pikaisesti yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.

Tuodaan esille IPR-lainsäädännön kehittämiseen liittyvät kansainvälisistä rajoitteet.

Suomella on myös omaa liikkumisvaraa. Siitä miten tämä liikkumisvara käytettäisiin ei ole konkreettiseti esitetty lukuunottamatta kohdassa 8.2 tekijänoikeuslain 3 luvun uudistamista.

Raportti toteaa, että PRH:n asiantuntijapalvelut ovat tulevaisuudessakin saatavissa omalla kielellä.

Tämä on hyvää ja erityisesti pk-yritysten ja yksittäisten keksijöiden kannalta ratkaisevan tärkeää. Tähän liittyy samoin selkeä strateginen linjaus kansallisten virastojen aseman turvaamisesta.

”Asiakkaan tulisi saada koko IPR-aluetta koskeva neuvonta yhdestä pisteestä” on usein mainittu tavoite. Mistä työryhmä kuvittelee sellaisen palvelun tulevan? Tarpeettoman kunnianhimoisen ”one-stop-shop”in sijasta olisi edes päästävä toimivaan ”one-start-shop ” –rakenteeseen. Tällä hetkellä edes tällainen neuvonta ei ole riittävällä tasolla.

Eri neuvonantajien (yksityiset/viranomaiset) roolit tulee kuvata ja selkeyttää

6. Rahoitus: IPR-toiminnan edellyttämä rahoitus sekä rahoitusjärjestelyt

Julkinen valta tukee suurta määrää erilaisia yrityistoiminnan kehittämisen rahoituskanavia.

Rahoitukseen liittyviä aiheita on käsitelty pinnallisesti Käytännössä vain nykyjärjestelmää on kuvattu. Esityksessä ei ole rahoituksen määrään liittyviä kannaottoja. Rahoituskysymysten tarkempi selvitys on jäänyt tekemättä.

Nykyinen rahoitusmalli toimijoineen tulee arvioida ja sitä tulee arvioinnin pohjalta edelleen kehittää. Kuinka paljon eri rahoituskeinojen toteuttaminen ja millä aikataululla maksaa tulee selvittää.

Verotuksen sääntelyn kannustus IPR-asioissa on otettu esille kohta 5.4. Etenkin tekijänoikeustulon jaksotuskysymys on otettu esille.

IPR-oikeuksien verotusongelmat (mikä on vuosituloa tai pääomatuloa) tulee ratkaista.

Valtiolta tulee saada tukea myös ulkomailla tapahtuviin IPR-oikeusloukkausten oikeudenkäynteihin.

Kohdassa 8.4.2. on tuotu esille suoraan tai epäsuoraan valtionhallinnon ohjauksessa olevat moninaiset rahoituslähteet

Tämä alue kaipaisi selkiinnyttämistä siten, että rahoituksen hakijoilla olisi mahdollisuus toimia yhden luukun periaatteella

Raportissa mainitaan keksijöiden verotus.

Raportissa ei ole tiedostettu, että erittäin harvalla keksijällä on tuloja keksintötoiminnastaan, joista menot voitaisiin vähentää. Raportissa ei myöskään ole puututtu yhteen peruskysymyksistä eli keksinnön myynnin verokohteluun.

Tuotekehitystä on tehtävä kauan, ennen kuin keksintö on siinä vaiheessa, että patenttia voi hakea. Näitä menoja yksityiskeksijä ei voi vähentää mistään.

Keksijöille tulisi saada "metsänomistajan verotuskäytäntö", missä menot voidaan vähentää vaikka eläketuloista.

Raportti linjaa julkisen tuen kanavoinnista IPR-asiantuntijapalveluiden kehittämiseen.

Tosin seuraava lause kuuluu ”rahoitusta haettaessa tulee tuoda esiin tarve yrityksen aseman hahmottamiseen IPR-oikeuksien kannalta. Mahdetaanko siis ensimmäisessä lauseessa tarkoittaa ”kehittämisen” sijasta ”käyttämistä”?

7. Toiminnan hallinta: IPR-toimintaa toteuttavien, hyödyntävien ja tukevien prosessien hallinta (johtaminen)

IPR-strategia on monitasoinen ja -ulotteinen. Siinä valtiolla voi olla vain ohjaava ja mahdollisuuksia antava rooli, mutta sen virastot ja laitokset voivat ja niiden pitäisi olla esimerkillisiä strategian toteuttamisessa. Näin ei kuitenkaan ole eikä raportti mitenkään käsittele tätä kysymystä.

Valtion pitäisi ottaa kantaa suuriin Pariisin konvention kehittämiseen liittyviin kysymyksiin kuten First to File ja First to Invent, Lontoon sopimukseen ja pitäisikö Suomen liittyä mallioikeuksien kansainväliseen Haagin sopimukseen.

Kappaleessa 2.3 tuodaan esille, miten menestyksekäs toiminta voi perustua paitsi aineettomien oikeuksien omaan käyttöön myös niiden lisensiointiin tai suoranaiseen jakamiseen yhteistyökumppaneiden tai asiakkaiden kanssa esimerkiksi ristiin lisensioimalla.

Kappaleen 2.3 otsikko on harhaanjohtava, ei ole kysymys vain politisoitumisesta.

Tulisi ottaa huomioon myös verkostokehittäminen ja avoimet IPR-markkinat.

Kansallinen viranomainen eli Suomen Patentti- ja rekisterihallitus on olennainen osa IPR-järjestelmän infrastruktuuria.

Suomen elinkeinoelämän, erityisesti PK-yritysten kannalta, on tärkeää, että viraston asiantuntijapalvelut ovat saatavissa omalla kielellä.

Järjestelmän toiminnallisen ja taloudellisen tehokkuuden tarkastelussa (kappale 8.4) olisi pitänyt ottaa mukaan yksittäisten IPRien hyödyntäjien näkökulma.

Luvussa 8.4.1. IPR-hallinnon tehokkuus (sivu 45), lienee toiveajattelua olettaa, että ”eri ministeriöiden IPR-yksiköt ja näistä asioista vastaavat virkamiehet toimivat tehokkaana ja verkottuneena ”virtuaaliorganisaationa”. Vision uskottavuutta lisäisi arvio siitä mitkä seikat työryhmän mielestä voisivat edistää yhteistyön toimivuutta.

Raportti tarkastelee aihetta kokonaisvaltaisesti kahdesta näkökulmasta: a) osana organisaatioiden liiketoimintojen strategista päätöksentekoa ja b) kansallisena IPR-kenttänä kaikessa monimuotoisuudessaan.

Nämä kaksi näkökulmaa ovat hyvin erilaisia, mutta niiden tulisi olla tehokkaasti tukemassa toisiaan. Kumpiakin näkökulmia tulisi käsitellä erikseen niiden luonteisten kysymysten kautta.

Kohdassa 8.4 on kiinnitty huomiota IPR-asioiden hajautukseen valtionhallinnossa.

Asian kehittämiseen ei ole otettu kantaa.

Tosiasiallisesti opetusministeriön hallinnon alla olevat tekijänoikeudet ovat nimenomaan taloudellisia oikeuksia ja niihin liittyvän lainvalmistelun pitäisi tapahtua TEM:n alaisuudessa.

Sivulla 47 on sanottu, että ”lainsäädännölliset ja rakenteelliset esteet innovaatioiden tehokkaalle syntymiselle ja hyödyntämiselle tulee poistaa…” Mitä nämä esteet esimerkiksi ovat ja miten niihin pitäisi suhtautua.

Kohta 8.4.3 "julkisen ja yksityisen innovaatio- ja tutkimusyhteistyön tehokkuus" käsittelee yhtä ongelmallisimmista alueista IPR:n suhteen.

Aihetta käsitellään vain lyhyesti eikä ole yksityiskohtaisuudella selostettu tai paikannettu ongelmia, jotka nousevat esiin käytännön projekteissa.

Suomessa on kaksi tai ehkä jopa kolme hallinnonalaa, jotka esittävät omia tulkintojaan siitä, millaiset oikeudet erityyppisten tutkimusprojektien tukijoille voidaan antaa projektin tuloksiin: OM, TEM/Tekes. Suurin ongelma on ns. konsortiotutkimusprojekteissa, joissa tyypillisesti neuvotellaan tutkimusosapuolien ja teollisuusosapuolien kesken projektin tulosten käyttöoikeuksista kuukausia, jopa vuosia projektin aloituksen jälkeen.

Valtionhallinnon on nimitettävä neuvottelija, jonka tehtävänä on sovitella ehdot sellaisiksi, että ne noudattavat eurooppalaista käytäntöä ja tyydyttävät sekä yliopistojen, tutkimuslaitosten, että teollisuuden tarpeet.

Onko mitään tehtävissä EU:ssa täysin hajalla olevan työsuhde- ja yliopistokeksintö-lainsäädännön yhtenäistämiseksi? Tätä suurta kysymystä ei julkaisussa lainkaan käsitellä ja kuitenkin se on yksi keksintöön ja sen hyödyntämiseen liittyvien oikeuksien avainkysymyksiä

Yliopistolaki ei vastaa nykyisiä tarpeita.

Kansallinen viranomainen eli Suomen Patentti- ja rekisterihallitus on olennainen osa IPR-järjestelmän infrastruktuuria.

Valtio luo erityisesti patentti- ja rekisterihallituksen toimesta puitteet suomalaiseen toimintaan ja vaikuttaa kansainväliseen kehitykseen. Suomi on tällä mittarilla kansainvälisesti täysin kilpailukykyisellä ja jopa poikkeuksellisen korkealla tasolla, kiitos PCT-tutkivan virasto aseman.

Raportista käy ilmi, että laajamittaisesti (kansallisesti ja globaalisti) toimiva IPR-kenttä edellyttää hyvin monien eri osapuolten verkostomaista toimintaa.

Missään ei esitetä ratkaisuja, miten IPR-toiminta tulisi ymmärtää ja hyödyntää kokonaisvaltaisena verkostona ja miten tässä sovellettaisiin nykyaikaisia välineitä.

Uudet sosiaalisen teknologia (Web 2.0) ovat soittautuneet hyödyllisiksi organisaatioiden sisäisissä ja myös toimijaverkostojen innovaatioprosesseissa. Nämä tulisi ottaa käyttöön myös IPR-aiheen osalta. Sitä voisi edistää kansallisella kehittämistyöllä.

Raportin kohdassa 2.6 valtion roolia korostetaan aineettomien oikeuksien tietämyksen ja osaamisen lisäämisessä.

Arvoitukseksi sen sijaan jää, mitä tarkoittaa valtion tulevan roolin korostaminen aineettomien oikeuksien järjestelmän ylläpitäjänä verrattuna nykytilanteeseen.

Tuodaan esille visiona Suomessa IPR-asioihin keskittyvä tuomioistuin (kohdissa 7 ja 8.2).

Visioon pääsemisen aikataulut ja tarkemmat suunnitelmat puuttuvat.

Lainsäädäntö ja sen totetus eli tuomioistuimien osaaminen ja kapasiteetti pitäisi pikaisesti saattaa ajantasalle.